Tämän viikon biisi alkaa jo hieman naurattaa. Se on aika naiivi ja sympaattinen. Mutta toisaalta niinhän valokuvakin oli. Ja mitä muuta voi odottaa kun tekee biisin ukulelella.. Muokkasin sanoja aika rankalla kädellä ja soitin biisiä uudestaan ja uudestaan. Sanat eivät ole aivan vielä muodostuneet, joten niitä pitää työstää vielä huomenna. Myös nuotinnos täytyy tehdä loppuun.

Minusta on tuntunut, että sävellykset muuttuvat kehnommiksi viikko viikolta. En kuitenkaan halua uskoa siihen, vaan koen, että viikkojen kuluessa uskallan kokeilla jotain uutta ja menen kokoajan enemmän pois mukavuusalueeltani. Tämä tietysti lisää epävarmuutta. Olen kuitenkin ylpeä, että uskallan kokeilla jotain uutta. Vaikka se vaatisi ohilyöntejä, niin uskon, että opin paljon. Eihän kukaan ole seppä syntyessään. Olen myös huomioinut, että en tarkoituksella tee hirveän monimutkaisia tai teknisesti liian haastavia kappaleita, koska edelleen viikko on todella lyhyt aika omaksua kaikkea. Tämänkin seikan takia voi tuntua, että biisit ovat huonoja, koska olen tottunut vaatimaan itseltäni enemmän.

Ensi viikon pidän taukoa, suunnitelmien mukaisesti. Luulen, että se tekee hyvää näin puolessa välissä projektia. Saan ottaa hieman etäisyyttä ja nukkua yöni ilman, että viikon biisi soi toistolla päässäni. Mutta sen jälkeen taas jatketaan!

-Minttu