Ahdistaa. En meinannut pystyä valitsemaan tälle viikolle kuvaa. Sitten kun pystyin, alkoi heti kaduttamaan. Tuntuu, että ensimmäisen viikon jälkeen minulle tuli heti tarve olla parempi kuin edellisellä viikolla. En kelpuuttanut mitään melodioita, riffejä, sointukiertoja enkä lyriikoita joita päivän aikana tein. Kaikki tuntui saman toistamiselle, omilta maneereiltani. Yhtenä pyrkimyksenäni tässä projektissa nimenomaan on omien sävellysmaneerieni poistaminen ja tänään tuntui, että en pysty siihen ollenkaan. Hain apuja myös erilaisista soittimista, muun muassa kanteleesta.

Työskentelin yhdeksästä neljään ja mitään ei jäänyt käteen. Annan huomenna vielä tämän päivän aihioille mahdollisuuden ja jos ne kuitenkin vielä huomenna kuulostavat huonoille, niin aloitan kokonaan tyhjältä pöydältä. Kuva pysyy samana, sitä en ala vaihtamaan. Voisin ottaa täysin erilaisen lähestymisen kuvaan ja löytää siitä jonkun muun tarinan.

Huomenna yritän olla itselleni armollisempi. Jospa yön aikana kuva ja sävelet hautuvat päässäni…

-Minttu