Tänään oli eilistä tuottoisampi päivä. Niin siinä kävi, että aloitin puhtaalta pöydältä. En kuunnellut eilisiä äänitteitä, vaan aloin heti luomaan jotain uutta. Ja uutta sieltä syntyikin. Alkuperäinen ajatus tarinasta kääntyi kokonaan ympäri. Eilen kuva toi mieleeni surullisen ympäristön, mutta tänään se sai uhkaavia piirteitä. Minulle on tärkeää, että tiedän millaisen maailman haluan rakentaa valkokuvan ympärille, ennen kun alan säveltää. Onko kuvan maailmassa kertojaa? Mikä on hänen suhteensa kuvassa näkyvään ympäristöön? Minkälainen ympäristö valokuvan ulkopuolelle jää? Mitä kuvassa on mahdollisesti tapahtunut ennen tai jälkeen kuvanoton?

Kun olin päättänyt nämä asiat lyriikat muodostuivat nopeasti. Yritin tehdä sanat, jotka on kirjoitettu hieman pilke silmäkulmassa. Minulla kun on tapana tehdä melko vakavia kappaleita. Minua vain ärsyttää, kun sanoihin tulee lähes aina riimit. Haluaisin oppia tekemään sanoituksia ilman riimejä! Se olkoon yksi monista päämääristä tässä projektissa.

Ensin syntyi bassoriffi, johon aloin hokemaan lauluvastausta. Melodiaan en ole vielä tyytyväinen mutta luulen, että sanoissa ja rytmissä tuleekin olemaan biisin juju, ei niinkään melodiassa.

Huomenna mietin erityisesti soinnutusta ja lopullista sovitusta kappaleelle. Kappale on myös melko lyhyt tällä hetkellä, joten siihen voisi yrittää säveltää lisää osia. Alustavana ajatuksena on sovittaa demoverio haitarille ja lyömäsoittimille.

-Minttu